Ennenkuin uskalsin laittaa pyörän laatikoihin, hankin alkuperäisen osaluettelon eBaystä niin saa palapelin takaisin läjään. Otin lisäksi ison kasan kuvia avuksi. Tämän jälkeen apinanraivolla pyörä palasiksi laatikoihin. Olin kuitenkin laittanut irroitusöljyä pari päivää aikaisemmin joka paikkaan. Tämän ansiosta purkaminen sujui vaivatta. Jopa kaikki pinnat lähtivät ehjinä. Ohessa pari kuvaa lähtökohdasta.
Hannu otti itse kaikki pulverimaalaukseen menevät osat pestäväksi painepesurilla. Itse keskityin sinkittävien osien pohjatöihin. Pineline-Tehopesulla rasvat ensin pois, sitten ultralla ja fosforihapolla ruosteet pois. Valmista tuli, iso läjä ristipääruuveja meni uusiksi, jonkin verran myös "8"-pultteja on hävinnyt. Nämä tekevät ison osan alkuperäistä ulkonäköä, joten ei oijota tässä vaan hommataan alkuperäiset tilalle. Sinkityksen hoiti taas Reikko Oy Nakkilassa, aivan mahtava laatu. Onnistui rummussa, joten ei tarvinnut laittaa rautalankaan, tosi kätevä homma. Pulverimaalattuja osia täytyi hieman oikoa ja esim. satulan runko piti hitsata uudelleen kokoon ja vahvistaa pellistä tehdyillä kulmaprofiileilla. Valmiit osat sitten Jomeksille Forssaan maalattavaksi, tuli kerrassaan hienot.
Purin takajouset. Alapää kiinni ruuvipenkkiin ja systeemi aukeaa jousesta vetämällä. Osat olivat aika hyvässä kunnossa. Ennen kaikkea oli hyvä, että nestevaimentimet olivat ehjät. Tästä selvitään hiekkapuhalluksella ja maalilla. Alaosaan Wurthin vannehopea ja yläosiin Motip pohjamaali + kiiltävä musta + lakka. Kiillotin yläosan alumiinit peilikirkkaiksi ja vaihdoin kumit uusiin. Etuputket oli ylhäältä hieman ruosteessa, ei kuitenkaan stefojen kohdalta. Hioin ja kiillotin putket sorvissa ja laitoin päälle kirkkaan lakan suojaksi. Putkenhan eivät näy joten tämä riittää.
Aukaisin kaasuttimen varovasti. Oli yllättävän hyvässä kunnossa, pari tiivistettä ja suutinta täytyi vaihtaa. Liuotus sinolissa ja pesu ultralla, tuli kuin uusi. Kaasutin on Keihinin CV kaasutin, mutta rakenne on aika jännä. Kaasuttimessä ei ole läppää, vaan luistia painetaan/pidetään vivulla alaspäin. Alipaine nostaa luistia, kalvo pitää paineen toisella puolella. Luisti oli jumissa mutta irtosi pitkällä liuotuksella. Vain tiivisteet täytyi uusia. Tein uuden pohjapropun messingistä sorvaamalla, vanha oli aika murusina.
Purin pyörännavat. Nopeusmittarin vaihde oli vääntynyt ja jumissa. Varovasti irti ja sitten oikaisu ja pesu löpöllä. Jarrukengät ja laakerit uusittiin, muuten tarvitaan vain kovaa kiillotusta... ja sitähän sitten riittikin. Kaikki alumiiosat kiillotukseen, osassa oli pahojakin kolhuja jotka täytyi ensi hioa karkealla paperilla pois, mutta lopulta tulos oli varmaan parempi kuin uusi.
Uudet vanteet tuli Englannista Central Wheel Components firmasta, tehtiin tilauksen mukaan, tosi hieno laatu, hintakin oli ihan kohdillaan. Myös uudet renkaat löytyivät Englannista kohtuuhintaan. Alkuperäinen rengastus olisi ollut etu 2.75 x 17 ja taka 3.0 x 17, mutta eteenkin tuli sitten kolmetuumainen, tästä tulee museolausuntoon merkintä. Halusin, että on ribbi kuvio edessä, tekee olennaisen lisän ulkonäköön. Tein kaikki työt tällä kertaa itse, pinnaus onnistui uusilla vanteilla hienosti. Täytyy muistaa rasvata pinnojen kierteet vain huolella. Renkaiden asennus sujui kevyesti kun käytti saippuavettä, ei tarvitse lainkaan työkaluja asenukseen, joten ei ole pelkoa sisäkumin puhkeamisesta tai vanteen naarmuuntumisesta. Takanavan rattaan lukkorengaskiinnitys oli hajonnut ja tilalle oli tehty viritelmä pulteilla. Otin tämän pois ja suunnittelin tilalle uuden laipan, johon uusi ratas tulee kiinni alkuperäisellä lukkorenkaalla. Laipan sorvasin itse, oli ensimmäinen sorvausopettelu, oikein hyvä tuli, ohessa kuva valmiista maalatusta osasta.
Tankki ja lokasuojat ovat metallihohtohopeiset, sävy löytyi satulan alta suojaisesta paikasta. Hiekkapuhallus ja oikominen ja sitten reikien täyttö hitsaamalla. Pohjamaaliksi tuli tankkiin Por15 pohja ja tämän päälle Por15 TieCoat ja sitten DeBeer vaalea 2K hiontapohjamaali. Lokasuojiin tavallinen happopohja oli riittävä, sitten vaalea hiontapohja. Päälle hopea ja pintaan vielä laadukas 2K lakka. Kerrassaan hienot ovat nämä.
Kaikki sähköt tehtiin uusiksi. Alkuperäinen sähkösarja oli tosi homeinen, aivan vihreä sisältä, ei edes juottaa voinut korjauksia. Jossain vaiheessa isomman luokan oikosulku oli sulattunut vihreän maajohdon aivan kokonaan. Liittimet alkuperäisiä vastaaviksi, USA/Vintage Connections tavara toimi tässä mainiosti. Puolan toisiokäämi on palanut, täytyy vaihtaa, mutta muuten kaikki komponentit saatiin kunnostettua alkuperäisiä osia käyttäen. Tööttikin saatiin purettu ja liitokset puhdistettua. Osat maalasin alkuperäisillä väreillä ja vaihdoin johdot ja liittimet. Kahvojen kevytvaluiset kuoret ovat tässä mallissa kiillotetut joten ei tarvinnut anodisoida. Maalasin teksit vain uudestaan kiillotuksen ja puhdistuksen jälkeen, tietysti uudet johdot ja ultrapesu kytkimille jne.
Satulan verhoilun tein kokonaan itse. Ostin perus-Singerin Prismasta ja opettelin ompelemaan. Olen katsellut pienenä ompelija äidin työtä ja sisäistänyt tämän homman viissin sitä kautta, uusi päällys syntyi mainioisti. Jopa valkea muovinen terenauha asettui nätisti äidin ohjeiden avulla. Nauha löytyi Etrasta. Tärkeää on ensin ommella nauha toiseen puoleen kaukaa kiinni ja sitten toiseen puoliskoon kaukaa. Päärmeen lähelle pääsee ompelemaan siten, että taittaa nahan ja ommellun nauhan vinoon, ommel molemmille puolille. Kätevää. Paikkasin vanhan pehmusteen ja laitoin päälle 10 mm tasoittavan superlonin. Muotoilussa P40 konehiomapaperi on lossin päällä loistava. Sitten vaan päällinen liimalla kiinni laidoista ja remmi paikoilleen, naminami!
Koneen kokoaminen oli mukava homma. Tein uuden nokkaketjun kiristimen rattaan PE muovista sorvaamalla ja jakolevyn kanssa jyrsimällä hammastuksen. Vanhasta oli hampaat murentuneet. Tein myös uuden tulpan generaattorin puolen öljykanavaan. Pojjaat olivat laittaneet viinipullon korkin aikoinaan :)
Tuli uudet männät. Kone oli leikannut kiinni aikoinaan, öljynsuodatin oli aika lailla tehnyt tehtävänsä eli täysin tukossa. Rapsutin kovettuneen kuonan pois ja pesin osat löpöllä. Männät oli tälläisessä kunnossa, eli aika selkeä männärenkaan katkeamisen aiheuttama vaurio :)
Onneksi ei olleet laakeripinnat kuluneet. Naputtelin vanhat männät "varovasti" irti, kuumennus ja jäähdytys vuorotellen, kesti varmaan koko viikonlopun että irtosi. Poraus 0.75 mm ylikokoon Forssan tehokannessa ja uudet männät tilalle, oli jo 0.5 mm ylikoossa. Sylinteri oli aika hyvässä kunnossa. Sylinterin ja kannen pesu oli kova homma. En halunnut viedä soodapuhallukseen, pesun tein kuumalla pineline-fosforihappo litkulla ja ultraäänipesurilla. Tuli aivan kuin uusi, todella nätti pinta. Säilyi alkuperäinen ulkoasukin.
Ostin uuden nokkaketjun Stormilta ja niittasin kiinni. Vanhasta nokkaketjusta sain hyvin starttiin uuden ketjun ja pikalukon. Vanha startin ketju oli lähes poikkiruostunut. Kuvassa näkyy myös itse korjattu starttipolkimen akselin pää. Spoori oli hajonnut kun kiinnileikannutta konetta oli yritetty polkea käyntiin varmaankin. Kolot täyteen ensin hitsaamalla ja sitten sorvaus ja urien jyrsintä jakolevyn kanssa. Ei kannata yrittää väsyneenä...
Alkuperäinen puola oli palanut, tilasin uuden David Silveriltä. Tarvikepuola oli tarkoitettu CB125K3 malliin, mutta 6V puolana tähänkin sopiva. Täytyi vain porata yksi uusi kiinnitysreikä peltirunkoon. Tasasuuntaajaan laitoin uuden suojamuovin, Partcosta 120 mm leveä akuille tarkoitettu musta kutiste toimi erittäin hyvin. Sähköjen asennus täytyi tehdä peltirungon sisälle ennen ilmanputsarin paikalleen laittoa. Kuminen kotelo asettui hyvin, kun lämmitti hieman ensin kuumailmapuhaltimella ja voiteli silikonilla. Tosin moottori täytyi kääntää alas alimman ruuvin tukemana niin että kumia pääse vetämään kunnolla. Asettui kuitenkin tosi hyvin paikoilleen.
Starttimoottorille tein täyden rempan. Ensin paloiksi, puhdistus ja sitten käämien eristeet uusiksi. Maalasin ulkopinnan VHT moottorimaalilla samaan sävyyn sivukoppien kanssa ja poltin osat uunissa.
Töötti ei toiminut. Purin osiin siis ja puhdistin hapettumat. Pintaan uusi maali ja uudet johdot.
Kromien irtikeitto Loimaalla. Tein pohjatyöt taas itse. Ensin suurempien kolhujen hionta ja putsaus. Sitten kolojen huolellinen täyttö kovajuottamalla messingillä ja hopealla. Hopea sopii täysin puhtaisiin lommoihin. Messinki oli parempi sellaisiin koloihin, joissa on reikä keskellä. Paikkauksessa meni viikon illat mukavasti. Välillä hionta ja sitten uusi täyttö. Lopulta kaikki isoimmat kolot oli täynnä. Sitten hionta P150 läppälaikalla Bilteman paineilma-minirälläkällä ja sen jälkeen pylväsporakoneessa isolla P320 laikalla. Tämän jälkeen esikiillotus sisallaikalla ja sitten päälle lumppulaikalla ja medium vahalla. Homma meni kerran uusiksi koska pehmeämpi messinki ja hopea kuluivat montuille. Ei auttanut kuin P320 hionta uudestaan ja uusi kiillotus. Kyllä onnistui. Sitten osat kromaukseen. Putkiin ei tullut kuparia, koska ei pysy kuumissa osissa. Aivan upea työnjälki taas, kiitoksen Malkan Esalle!
Kokoaminen alkaa olla hyvässä vaiheessa. Ohessa läjä kuvia tämän hetkisestä tilanteesta.
Pyörässä on kahvan sisäinen kaasumekanismi. Tämä oli vaihdettu ilmeisesti kaatumisen yhteydessä normaaliin "Honda" versioon, musta anodisointi kaasupuolella, kun alkuperäinen on kiillotettu. Halusin kuitenkin tehdä alkuperäistä vastaavan, joten tästä tuli jonkin verran lisähommia. Thaimaasta tilattu tanko toimi hyvänä aihiona. Tein tangon pään uusiksi sorvaamalla tukevamman putken ja jyrsimällä tähän tarkan uran. Juotin sitten kiinni hopealla. Sitten tein uuden luistin, alkuperäistä tukevamman ettei pääse kaasu lukkiutumaan. Ensin "köli" sorvaamalla 22 mm tanko ja jyrsimällä tästä kulmat pois. Sitten päällipuolen osa sorvaamalla tanko putkeksi ja lopuksi muotoon jyrsimällä. Ohessa kuva lopputuloksesta, vieressä Hondan alkuperäisosa. Kuva myös uudesta tukevammasta tangon päästä. Olen tehnyt tähän pyörään vaijerit itse, nipat syntyy helposti sorvaamalla messingistä. Tein kaasun pyörivään metalliputkeen lisäkauluksen kotelon sisälle ja jatkon ulkopäähän, niin että istuu tulevasti eikä lonksu. Osat kiinni hopeakovajuotoksella. Thaimaasta tulleissa osissa on pahoja sopivuusongelmia ja työn laatu ei ole kehuttava. Tosin hintakaan ei ole paha.
Seuraavana oli vuorossa uuden keskituen teko. Tämänhetkinen on otettu varmaan moposta tai vastaavasta. Olisiko vaurioitunut kolarissa? On liian matala ja kaikki mitat ei ole ihan kohdillaan. Materiaalina on 22 mm putki. Taivuttelin jalan valmiiksi kunnon taivutustyökalulla. Muut rakenteet tuli 2 mm pellistä leikkaamalla ja taivuttamalla. Yhdistely MAG hitsauksella, ensimmäinen hitsausprojekti, mutta ihan hyvin onnistui. Tosin aluksi oli aika "tukevia" saumoja ennenkuin oppi laitteen säätämisen. Ostin myös ESABin automaattisen hitsauskypärän, aivan mahtava vehje. Näkee hienosti syntyvän sauman ja perusaineen sulamisen. Pari sovitusta välissä ja sitten kun istui hyvin ja jouset ja muut kohdat oli paikoillaan, hitsasin kaikki saumat tukevasti ja sitten hioin ylimääräiset pois ja lopuksi maalaukseen Jomeksille. Tuli todella nätti, ihan tasainen pinta ja kestää varmasti kulutusta paremmin kuin perusspraymaalit. Täytyi myös tehdä uusi tuen akseli sorvaamalla kun alkuperäinen oli todella kulunut ja lonksui niin, että putket heilui.
Uudet putket tuli DavidSilveriltä. Oli CB125K5 mallista, mutta aivan samanlaiset kun tässä, 110 puntaa/kpl + verot. Täytyi vain tehdä uudet kiinnikkeet 2 mm pellistä, todella upean näköiset. Uudet peilit myös kiinni, vasen puoli täytyi hieman virittää ja sorvata, ei kerralla istunut.
Eturatas ja ketju tuli stormilta. Kiinni, tasapainotin tietysti ensin myös rankaan, tämän jälkeen saa takapyöränkin kuntoon. Eturenkaan tasapainotin ja laitoin jo aikaisemmin kunnolla kiinni. Takarattaan laippaliitosta täytyi hieman säätää ja jyrsiä, ei ihan sopinut kerralla, mutta nyt on kuin valettu. On paljon tukevampi kuin alkuperäinen viritelmä.
Akun pehmusteen tein siten että ostin Eterasta 30 mm leveää tarrallista solukumitiivistettä ja liimasin suoraan akkuun kiinni, tosi nätti ja selkeä ratkaisu ja istuu tukevasti paikoillaan.
Juu, mutta nyt alkaa olla kyllä valmis. Vielä puuttuu roiskeläpät, rekisterikilven tausta ja tyyppikilpi, joka on tulossa Nokian kilpipainosta, vanha oli aikalailla rotansyömä.
Koeajo oli tänään aamulla, lähti toisella starttauksella käyntiin. Tosi nätti käynti, ei minkäänlaista mekaanista ääntä eikä savua, samettia sielulle. Kaasarin jousi tuntuu liian löysältä, ei palaudu tyhjäkäynnille. Täytyy selvittää mistä johtuu, ikävä vääntää kädellä kaasarista nollille... Ei öljyvuotoja, yläkerrankin voitelu toimi moitteetta.
Seuraavaksi täytyy kirjoitella Hannun kanssa lyhyt historia ja ottaa yhteyttä museotarkastajiin. Alkuperäiset kilvet odottaa jo konttorilla, naminami.
